etsin kavereita kinopalatsi helsinki elokuvat

Tunsin pienen häpeän piston sielussani, sillä olin missannut virallisen kutsun, ja en ollut ihan tajunnut, kuinka hienosta juhlasta oli kyse.

Niinpä vedin college-mekossa ja maihareissa iltapukujen ja korkkareiden keskellä. En enää hirveästi häpeä elämässäni mitään, mutta alipukeutuminen nolottaa: Pelkään, että muut ajattelevat minun olevan niin ylimielinen, etten viitsinyt pukeutua juhlaan sopivalla tavalla.

Olin etukäteen  fiilistellyt sulku-uhan alla olleen Maximin  uudestaan avaamista, ja teatteri oli juuri niin glamour kuin vain toivoa saattoi. Mä olen leffafriikki, ja ennen Alpun syntymää katsoin helposti sata elokuvaa vuodessa. Kävin elokuvateatterissa yleensä kahdesta neljään kertaa kuussa.

Lapsen syntymän jälkeen kaikki aika on kortilla, ja jos saa vapaaillan, pitää miettiä tosi tarkkaan, miten sen käyttää. Yleensä valitsen mennä kavereiden tai jos oikein luksuksesta on kyse, niin Tikin kanssa syömään ulos. Elokuvateatteriin meneminen karsiutuu helposti pois, koska se ei ole ihan niin yleellistä kuin ulkona syöminen ja viinin juominen. Maxim tuo elokuvateatterimahdollisuuden takaisin listalle, koska se tarjoaa molemmat.

Se, että elokuvaa katsoessa voi syödä tapaksia ja juoda viiniä upgreidaa elämyksen. Helsingissä sama mahdollisuus on tarjolla myös Kallion Rivierassa jota fiilistelin  taannoin ja Korjaamolla.

Näitä paikkoja ei todellakaan ole liikaa, sillä usein liput näytöksiin on loppuunmyyty, jolloin ex tempore -hauskuuttelulle ei jää mahdollisuutta. Ja ai että, Maximin kaksi remontoitua salia ovat nyt upeat. Kuten aiemmin kerroin , noin asiakaspaikan teatteri on nyt supistettu paikkaan. Tämä tarkoittaa reilua jalkatilaa, muhkeita nojatuoleja ja pieniä pöytiä, joille laskea ruokansa näytöksessä.

Elokuvateatterissa pahinta on vieraat ihmiset, ja nyt pystyy olemaan heistä vähän kauempana kuin tavallisessa teatterissa. Katsoin illan elokuvan lempipaikaltani: Phantom Thread oli täydellinen ensimmäinen elokuva uudessa Maximissa. Se on visuaalisesti ihana, sen äänimaisema on nautinnollisen intensiivinen ja se on juuri tarpeeksi eksentrinen tällaiseen art house -teatteriin.

Hahaha, Tommi kertoi elokuvan jälkeen, että hän käy mieluiten katsomassa starwarseja ja sellaisia, joten tämä oli hänelle vähän kummallinen setti. Itsekin käyn toki mielelläni katsomassa starwarseja, mutta välillä pitää nähdä vähän jotain arstympaa, koska siitä tulee omahyväinen kulttuurihipsteri-fiilis.

Ja kotona odotti oma pikku nuhanenä, joka on nyt niin innoissaan uudesta keltaisesta roska-autostaan, että halusi nukkua sen kanssa. En suostunut antamaan roska-autolle pusua, vaikka Alppu oli sitä mieltä, että auto ansaitsee iltapusun siinä missä hänkin.

Lisää vessoja heti ja joka kerrokseen! Yksi juttu vielä, joka ärsyttää suuresti on kuinka on yleistynyt tapa puhua ihan avoimesti ääneen ja pälistä niitä näitä kesken elokuvan katselun. Täytyy olla jo joku psyykkinen vika, jos jotkut tekstit, olkoot vaikka arabiaa, siellä leffan alareunassa haittaa.

Muuten olen kyllä Tennarista samaa mieltä, kolkko DDRläinen arkkitehtuuri. Mutta tämäkin on kuluttajien vika. Hgissä on ollut aikanaan vaikka miten monta pientä kivaa elokuvateatteria, mutta kun jengi haluaa johonkin megamultiplexiin popcornia ostelemaan, niin ne pienet joutuvat sulkemaan ovensa.

Kohta, jos haluaa käydä pienessä, kodikkaassa elokuvateatterissa, joutuu matkustamaan Pariisiin saakka. Mitä on tehnyt kulttuuriministerimme, elokuvantekijän puoliso, kun amerikka ja popcorni jyrää? Ei mitään, ai niin, ei vähätellä. On löytäny naisellisen puolensa uudestaan. Ja laittanu upean rintamuksensa esille, iltapäivälehdessä kehuu löytäneensä naiseutensa uudelleen. Bio City meni jo, ja kohta Maximkin. Ja Tennispalatsi jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Pitää varmaan miettiä miten kestää traumatisoitumatta elokuvareissun. Se on totta, saamme syyttää vain itseämme, kun emme käyneet tarpeeksi pienteatterissa. Bio Cityhän kaatui verovelkoihin. On totta, että verot pitäisi maksaa, eikä yrittäjyys voi olla vapaamatkustajuutta. Mutta silti, jälkityhmänä ihmettelen, miksi Bio Cityn eteen ei tehty mitään. Olen itsekin mies katsojana tennarin vessassa käyneenä huomannut WC-pyttyjen törkyisyyden ja epä-kuntoisuuden,en tiedä missä kunnossa naisten WC-pytyt ovat mutta nuo miesten puolen pytyt ovat kuin "räjähtäneet" ilmaan.

Niin ja ainakin vielä niistä voi nauttia. Ei se ihan pelkän kuluttajan harteille voi kaatua tämä pienten teattereiden alasajo. Mielellään aina kuluttajaa rangaistaan ja syyllistetään kaikesta tässä maassa milloin mitäkin etuuksia leikkaamalla tai lisäveroja keksimällä. Joo, hyvä kun naiseus löytynyt mut vielä parempi kun alkaisi se nainen sitten tekemään niitä töitä jota varten hän siihen toimeen on nostettu.

Kun nyt päästiin moittimaan Tennarin järjestelyjä niin haluan kantaa oman korteni kekoon. Nipotukseni koskee paitsi Tennaria, myös leffassakäyntiä yleensä.

Elokuvaharrastajana trailereita on aina kiva katsella, mutta ne muut trendipelleilyt voisi työntää jonnekin muualle, vaikka telkkariin. Sitäpaitsi, kun pari kertaa viikossa käy leffassa niin väsyttää katsella aina se sama mainoskimara. Niistä on leikattu puoli metriä ala- ja yläreunasta. Ainakin itseni kaltaista Hitchcock-neurootikkoa ahdistaa hoitaa asioitaan jossain, mihin jollain idiootilla on mahdollisuus kurkkia koska vaan huvittaa.

Ja ne on yleensä aina jotain yli-innokkaita teinejä jotka tulee pätemään juuri minun olkani taakse, kommentoimaan ja ylipäätään käyttäytymään kuin omassa olohuoneessaan. Saakeli, olen maksanut lippuni leffasta mutta en kommenttiraidasta.

Menkää limudiskoon ja irkkigalleriaan esittelemään itseänne. Hyvä on, käydään hakemassa ne sitten Makuunista kadun toiselta puolen. Jos kerta ostetaan pienempiä teattereita ja yhdytään ja fuusioidutaan jne. Oisko mustat ääriviivat mitään? Ja joo, tiedän että Afrikassa nähdään nälkää ja että meillä täällä Suomessa on asiat loppujen lopuksi aika hyvin. Teetä kello 5 iltapäivällä Finnkino osti myös Kino Omenan, ja leffa tarjonta ei ainakaan monipuolistunut. Tennispalatsista piti tulla upea kulttuurinen helmi, muistaakseni.

Saikohan paljon tukea valtion-ja kaupungin tukirahastoista, kuka muistaisi? Vaan ei ole mitään erikoista tarjolla, tuli pikku-amerikka ja rahastuksen sampo! Luulisi, että 12 salin kompleksista voisi varata salia eurooppalaiselle, afrikkalaiselle ja aasialaiselle elokuvalle.

Katsojana tyytyisin vaikka pikkusaleihein. Kaiholla muistelen aikaa, jolloin joka korttelissa oli teatteri ja pari. Vastaa alkuperäiseen viestiin Tennispalatsi kuin Moskovalainen metroasema Täällä ei ollut keskusteluryhmää "Elokuvateatterit", joten tuikkasin mielipiteeni tänne.

Etsin kavereita kinopalatsi helsinki elokuvat -

Olin etukäteen  fiilistellyt sulku-uhan alla olleen Maximin  uudestaan avaamista, ja teatteri oli juuri niin glamour kuin vain toivoa saattoi. Seksi dvd suomalaiset seksi videot usein Helsingissä on niiiiiiin suuret ruuhkat, että se vaatii tunnin ajanvarauksen lipuille? Koskettavan kasvutarinan keskimmäisessä näytöksessä päähenkilö on varttunut teini-ikäiseksi. Eikö alkaville elokuville voisi olla oma lippukassa t ja silloin tällöin joskus tuleville suosikkielokuville omansa? Alakoulunäytöksen pituus on noin 90 minuuttia ja yläkoulunäytöksen pituus on noin 80 minuuttia. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9—23 ja viikonloppuisin kello 8—

Etsin kavereita kinopalatsi helsinki elokuvat -

Janis Joplinia, Tina Turneria y. Oliko keskustelusta sinulle hyötyä? Koskettavan kasvutarinan keskimmäisessä näytöksessä päähenkilö on varttunut teini-ikäiseksi. Muska Babitzin Lue lisää. Ai niin, Suomi on virallisesti kaksikielinen pälä pälä pälä… 4 Jos tämän lukija on niin nuori, että ei ole käynyt Neuvostoliitossa silloin, kun se oli Suuri ja Mahtava, niin vaikutelmaa siitä saatte Helsingin Finnkinon Tennispalatsin elokuvateatterista. Jos ei osaa suomea niin silloin ei kannata mennä elokuviin missä on suomenkielinen tekstitys. Sulje cross Rumba sähköpostiisi! Siellä se on 60 minuuttia. Olin etukäteen  fiilistellyt sulku-uhan alla olleen Maximin  uudestaan avaamista, ja ilmainen suomi seksi woman oli juuri niin glamour kuin vain toivoa saattoi. K12, 1 h 51 min. etsin kavereita kinopalatsi helsinki elokuvat

Elokuvateatteriin meneminen karsiutuu helposti pois, koska se ei ole ihan niin yleellistä kuin ulkona syöminen ja viinin juominen. Maxim tuo elokuvateatterimahdollisuuden takaisin listalle, koska se tarjoaa molemmat. Se, että elokuvaa katsoessa voi syödä tapaksia ja juoda viiniä upgreidaa elämyksen. Helsingissä sama mahdollisuus on tarjolla myös Kallion Rivierassa jota fiilistelin  taannoin ja Korjaamolla. Näitä paikkoja ei todellakaan ole liikaa, sillä usein liput näytöksiin on loppuunmyyty, jolloin ex tempore -hauskuuttelulle ei jää mahdollisuutta.

Ja ai että, Maximin kaksi remontoitua salia ovat nyt upeat. Kuten aiemmin kerroin , noin asiakaspaikan teatteri on nyt supistettu paikkaan. Tämä tarkoittaa reilua jalkatilaa, muhkeita nojatuoleja ja pieniä pöytiä, joille laskea ruokansa näytöksessä.

Elokuvateatterissa pahinta on vieraat ihmiset, ja nyt pystyy olemaan heistä vähän kauempana kuin tavallisessa teatterissa. Katsoin illan elokuvan lempipaikaltani: Phantom Thread oli täydellinen ensimmäinen elokuva uudessa Maximissa. Se on visuaalisesti ihana, sen äänimaisema on nautinnollisen intensiivinen ja se on juuri tarpeeksi eksentrinen tällaiseen art house -teatteriin.

Hahaha, Tommi kertoi elokuvan jälkeen, että hän käy mieluiten katsomassa starwarseja ja sellaisia, joten tämä oli hänelle vähän kummallinen setti.

Itsekin käyn toki mielelläni katsomassa starwarseja, mutta välillä pitää nähdä vähän jotain arstympaa, koska siitä tulee omahyväinen kulttuurihipsteri-fiilis. Ja kotona odotti oma pikku nuhanenä, joka on nyt niin innoissaan uudesta keltaisesta roska-autostaan, että halusi nukkua sen kanssa.

En suostunut antamaan roska-autolle pusua, vaikka Alppu oli sitä mieltä, että auto ansaitsee iltapusun siinä missä hänkin. Unga Teatern - Lillklobb. Aktivoimalla Some-painikkeet voit tykätä tapahtumasta tai jakaa sen eteenpäin. Nyt lavalle hyppää nainen joka teki ensimmäisen rock-levyn Suomessa. Keikalla kuullaan Muskan tuttuja hittejä ja hyviä covereita.

Muskan aloittaessa laulajanuransa , hän oli ainoa suomalainen naispuolinen rocklaulaja, ohjelmistossa mm. Janis Joplinia, Tina Turneria y. Ensimmäinen single " Kirjoita Postikorttiin " julkaistiin ja LP-levy " Muska " vuonna , tältä esikoisalbumilta löytyy legendaarinen " Krokotiilirock " ja muita covereita mm.

Biisejä jotka suomalaisen naislaulajan esittäminä olivat rankkudessaan alkusysäys koko kotimaiselle naisrockille. Viime vuosien aikana Muskalla on ollut lukuisia ykköshittejä radiokanavilla, koko- elmalevy Muskan " Hitit " ylsi marraskuussa platinalevyyn! Elokuva on kerännyt kehuja, palkintoja ja palkintoehdokkuuksia enemmän kuin monet tunnetumpien tekijöiden viimeaikaiset työt.

Tammikuussa elokuva voitti arvostetun ja Oscar-pystejä usein ennakoivan Kultaisen maapallon parhaana draamaelokuvana. Voidaan kai puhua yllätyshitistä, mutta yllättävältä elokuvan menestys ei tunnu, kun sen on nähnyt. Elokuva on yksinkertaisesti kaunis ja koskettava. Hienosti toteutettu yksilötarina kohoaa yleispäteviin ulottuvuuksiin. Kerronta ei ole kaavoihin kangistunutta ja ihmiskuvauksessa on sävyjä koko harmaan asteikolla.

Tarinan keskushenkilö on vaatimattomissa oloissa Miamissa varttuva musta poika, ja ohjaaja Jenkins on itse korostanut haluavansa kertoa nimenomaan Amerikan mustan vähemmistön tarinoita. Tästä huolimatta elokuvan henkilöihin ja tapahtumiin voi samastua ja kiinnittyä jopa toiselta puolelta valtamerta.

Tämä lienee kelpo taideteoksen merkki. Elokuvan onkin luonnehdittu yhdistelevän yleismaailmallisesti toimivaksi tarinaksi sekä McCraneyn että Jenkinsin omia kokemuksia. Miehet ovat kutakuinkin saman ikäisiä, Miamista kotoisin ja kummankin äiti käytti huumeita.

Ehkä tämän takia elokuvasta löytyy hämmästyttävää herkkyyttä ja intiimiyttä. Elokuva jakaantuu kolmeen näytökseen, jotka on nimetty päähenkilöstä eri elämänvaiheissa käytettyjen nimien mukaan. Ensin tutustutaan kymmenkesäiseen pikku-Chironiin Alex Hibbert , jota toiset pojat kiusaavat jatkuvasti. Yllättäen kulmakunnan huumediileri Juan Mahershala Ali naisystävineen Janelle Monáe ottaa hiljaisen pikkupojan suojatikseen. Chironin narkomaaniäiti Naomie Harris kun ei aina jaksa lapsestaan huolehtia.

Elokuvan toisessa näytöksessä siirrytään päähenkilön Ashton Sanders teinivuosiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *